Tänä viikonloppuna teimme Leilan ja Jaakon kanssa ruokapostauksen arvoisen lauantailounaan: uuniriisipuuroa. Sopii täydellisesti sellaiseen päivään jolloin on paljon puuhaa kotona - ei ehdi varsinaisesti kokkaamaan, mutta aikoo hengailla kotona ja voi odottaa puolitoista tai jopa kaksi tuntia puuron kypsymistä.
Se oli näin helppoa: voideltuun uunivuokaan kaadettiin 1,5 litraa maitoa ja kolme desiä puuroriisiä ja teelusikallinen suolaa. Sitten uuniin 175 asteeseen. Sitten vaan odotellaan ja välillä sekoitetaan jos muistetaan.
Lopuksi lauletaan joululauluja ja nautitaan kanelin, sokerin, maidon ja glögin kanssa. Me laulettiin "Kun joulu on". Koska siinä on se äiti laittanut "kystä kyllä". Meillä ei kyllä ehkä ole oikein sellaista äitihahmoa täällä Kerhossa. Eikä ehkä isääkään (Liimu-kodin aikana ajattelin kyllä salaa, että Olli olis meidän "perheen" isä, tai ehkä eno, mutta nyt Ollin jälkeen on vallinnut vähän isätön tunnelma - ei kylläkään huonolla tavalla, vaikka Ollia ikävä onkin). Ollaan siskoja ja veljiä.
Harmi, ettei riisipuurosta tullut kuvaa. Ei sillä, että se nyt olisi näyttänyt muulta kuin mönjältä.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.