22.9.

Eilen oli vuosittainen väkivallattomuuden ja aselevon päivä päivä. Häpeällisen myöhäisellä aamukahvilla vielä ajattelin, että helppo homma: kello käy jo puolta päivää, enkä ole tarttunut yhteenkään aseeseen. Sitten päätin aloittaa päivän homman, saarnankirjoittamisen praktikumin jumalanpalvelusharjoitukseen. O-ou. Saarnanhan tulee pohjautua raamattuun, ja olin kuullut, että raamattua käytetään nykyään lyömäaseena.  Pienen sisäisen kamppailun jälkeen jätin lyömäaseen lepäämään ja siirsin homman huomiseen. Kiitos sekulaarit merkkipäivät! Näitä lisää, arkipyhiksi, kiitos!

Saarnan pusertamisen sijasta leivoin suklaakakun siskon kanssa. Oli tosi hyvää.

En lähde ollenkaan mihinkään kuvapostaukseen. Jokainen itseään ja todellisia suklaakakkuja arvostava ihminen tietää, että mitä mitättömämmän näköinen suklaakakku, sitä parempi. Täydellinen suklaakakkuhan näyttää ihan löröltä ja sillä on ihan muita vahvuuksia kuin valokuvauksellisuus.

Suklaakakku, kauhea kaloripommi. Se siitä aseistakieltäytymisestä. Parempi yritys ensi vuonna.

- Suvi