Minä keitän nyt perunaa. Kattila on levyllä, ja levy on kolmosella. Seison ihan kiinni hellassa. Nojaan siihen. Nojaan eteenpäin. Hella on kiinni lattiassa ja seinässä. Ne ovat kiinni talossa ja talo Munkkiniemessä. Huojuttelen ruumistani höyryssä, joka tuoksuu omalle. Äsken pesin perunat hanan alla, kynsin vähän kuorta vähemmäksi ja mietin mikä on multaa ja mikä vaan perunan mustaa rupisuutta. Nämä ovat pieniä. Vihreitäkin vähän.

Minulla on huono näppäryys. Siksi nämä perunat kimpoilivat pestessä välillä karkuun, menivät lattialle. Minä nostin aina takaisin ja otin muovisesta pussista uusia. Pussin ilma tuoksui samalle, kuin serkkuni vihreä talvitakki. Tupakalle ja jonkun sotaväen varastolle. Niinpä ne nämä perunatkin vähän tuoksuvat samalle. En pane pahakseni.

Kesällä nämä olivat maassa. Aivan tuossa lähellä. Rauhan mailista vinottain Turun tielle päin, ensimmäinen metsikkö, paljon kotiloita ja sääskiä. Panin maahan vähän liian myöhään, maa ei ollut hyvin muokattu, en lannoittanut. Halusin nähdä, mitä luonto haluaa perunoista tehdä. Annoin sen viedä tanssin, odotin, en käynyt häiritsemässä. Kesä meni touhutessa aivan muita asioita. Sellaisia, jotka vaativat paljon valmisteluita, istumisia, aiheesta eksymisiä. Sitten ne asiat tulivat aina vuorollaan valmiiksi, mutta hävisin heti kuin salaman valo. Mikään ei ollut eri lailla lopuksi. Siksi perunat saivat aurinkoakin, vihertyivät yläpuolelta.

Istun tuolille ja katson yli parkkipaikan kohti Turun tietä ja Rauhan mailia. En ole tänään poistunut kotoa vielä. Minä sain tehdä koulutöitä kotona. Kun kello tuli yli virka-ajan päättymisen, minun rupesi tekemään näitä perunoita mieli. Kävelin lämmintä lattiaa keittiöstä käytävään ja jokainen askel oli hyvä askel. Minä otin ne kaikki. Perunoista otin tähän puolet. Aiemmin olin jo syönyt puolet, joten tämä on sadon neljännes. Seuraavaksi tulee kahdeksasosa. Viimeinen peruna ei tule koskaan.

Nyt minä nostan kattilan levyltä ja veden kaadan altaaseen. Olen keittiössä, joka on minun oma, ja ei kuitenkaan ole minun oma. Käyn uudelleen käytävän jääkaapin luona ja otan voita. Perunat ovat nyt vihreällä lautasella ja panen voilastuja niitten väleihin sopusuhtaisesti. Istun lautasen ääreen tuolille ja liikautan välillä jalkapohjia lattiassa, josta löytyy aina uusia kohtia jalkapohjille. Voi sulaa.

Nämä perunat ovat aika makeita ja nuoren tuntuisia. Pidän näistä.


Kimmo