kun joulu on

Tänä viikonloppuna teimme Leilan ja Jaakon kanssa ruokapostauksen arvoisen lauantailounaan: uuniriisipuuroa. Sopii täydellisesti sellaiseen päivään jolloin on paljon puuhaa kotona - ei ehdi varsinaisesti kokkaamaan, mutta aikoo hengailla kotona ja voi odottaa puolitoista tai jopa kaksi tuntia puuron kypsymistä.

Se oli näin helppoa: voideltuun uunivuokaan kaadettiin 1,5 litraa maitoa ja kolme desiä puuroriisiä ja teelusikallinen suolaa. Sitten uuniin 175 asteeseen. Sitten vaan odotellaan ja välillä sekoitetaan jos muistetaan.

Lopuksi lauletaan joululauluja ja nautitaan kanelin, sokerin, maidon ja glögin kanssa. Me laulettiin "Kun joulu on". Koska siinä on se äiti laittanut "kystä kyllä". Meillä ei kyllä ehkä ole oikein sellaista äitihahmoa täällä Kerhossa. Eikä ehkä isääkään (Liimu-kodin aikana ajattelin kyllä salaa, että Olli olis meidän "perheen" isä, tai ehkä eno, mutta nyt Ollin jälkeen on vallinnut vähän isätön tunnelma - ei kylläkään huonolla tavalla, vaikka Ollia ikävä onkin). Ollaan siskoja ja veljiä.

Harmi, ettei riisipuurosta tullut kuvaa. Ei sillä, että se nyt olisi näyttänyt muulta kuin mönjältä.


Maria

Syksyn satoa

Ei syksyn sadonkaan tarvitse olla vain tylsiä sienenkäppyröitä. Toivoo Succis.

22.9.

Eilen oli vuosittainen väkivallattomuuden ja aselevon päivä päivä. Häpeällisen myöhäisellä aamukahvilla vielä ajattelin, että helppo homma: kello käy jo puolta päivää, enkä ole tarttunut yhteenkään aseeseen. Sitten päätin aloittaa päivän homman, saarnankirjoittamisen praktikumin jumalanpalvelusharjoitukseen. O-ou. Saarnanhan tulee pohjautua raamattuun, ja olin kuullut, että raamattua käytetään nykyään lyömäaseena.  Pienen sisäisen kamppailun jälkeen jätin lyömäaseen lepäämään ja siirsin homman huomiseen. Kiitos sekulaarit merkkipäivät! Näitä lisää, arkipyhiksi, kiitos!

Saarnan pusertamisen sijasta leivoin suklaakakun siskon kanssa. Oli tosi hyvää.

En lähde ollenkaan mihinkään kuvapostaukseen. Jokainen itseään ja todellisia suklaakakkuja arvostava ihminen tietää, että mitä mitättömämmän näköinen suklaakakku, sitä parempi. Täydellinen suklaakakkuhan näyttää ihan löröltä ja sillä on ihan muita vahvuuksia kuin valokuvauksellisuus.

Suklaakakku, kauhea kaloripommi. Se siitä aseistakieltäytymisestä. Parempi yritys ensi vuonna.

- Suvi

ääressä taivaan pöydän

Koska tässä blogissa on tarkoitus keskittyä kaikkeen oleelliseen ja siihen välillisesti liittyviin asioihin on aika ensimmäisen ruokapostauksen.

Eilen meillä oli ruokana Leilan punajuuripastaa. Nimensä se on saanut siitä, että muistan selvästi nimenomaan Leilan löytäneen kyseisen ohjeen Pirkka-lehden (?) ruokaliitteestä joskus - ei kauankaan - tähän kotiin muuttamisen jälkeen. Koska olennainen kirkastuu monissa yksinkertaisissa asioissa, myös tämä ruokalaji on jaettava kyseisessä blogissa. Ainesosia ei lähtökohtaisestikaan ole monta ja alla olevan ohjeen b-osiossa on vielä pelkistämisen (ja vyön kiristämisen) varaa.

a) kastike (kolmelle)

sipuli
punajuuria raasteena (esim. 4 isoa)
kermaa/ kaurakermaa 2-3 dl
vähäsen vettä
suolaa ja pippuria

Sipuli pilkotaan ja kuulloteaan, punajuuriraaste lisätään joukkoon ja kuullotetaan myös. Lisätään tilkka vettä, maustetaan suolalla ja pippurilla ja annetaan hautua hetki. Lopuksi lisätään kerma (esim. 2 dl, paitsi isoon määrään tietty enemmän).

b) lisukkeena spagettia, aurajuustoa ja rucolaa


En nyt osannut laittaa mitään tarkkoja määriä, kun ei ole ollut tapana niin pitää kirjaa sellaisista pikkuseikoista. Jaakko kuori ja raastoi punajuuria niin innokkaasti, että yhtäkkiä olimme vähällä hautautua punajuuriraasteeseen ja nyt sitä on iso kulho odottamassa pääsyä kasvispihveihin tai borskeittoon.

Tämä on ehkä lempi pastakastikkeeni - punajuuren maku pääsee todella oikeuksiinsa. Otsikkoon viitaten toivon, että tuonpuoleisessa tätä tarjotaan ainakin kerran viikossa.

Maria

syviä hymyjä

Nojattiin pöydän reunaan, vastatusten, matkustamisesta ja kaikesta pohtimisesta uupuneina. Leo helisytti mun kaulakorua ja mä yritin saada hänet syömään lasagnensa loppuun. Leo on 2,5 vuotta. Voisin viettää vaikka kaikki vapaapäiväni siskonpoikien kanssa. Räpytellään silmiä ja halataan. Juostaan ja riemu pursuaa yli, joka puolelta.

Myöhemmin Jaakko kuori punajuuria ja Kimmo mietti, voisiko värjätä niillä punajuurenkuorilla vanhan takin. Illalla syötiin punajuuripastaa. Päätettiin perustaa blogi, "siivous- ja ruokablogi". Tänne kuuluu hyvää. Maria teki tyrnihyytelöä. Jaakko on opetellut beatboxaamaan. Ja

"Äiti aina kiroili, että voi himpunpimppu."

Leila